Liikunnan iloja laskiaisena

Olen etuoikeutettu eläkeläinen - voin lähteä keskellä päivää hiihtämään läheiselle kuntoradalle kuten esim. tänään laskiaisena. Hiihtoladulle johtavalla kävelytiellä törmäsin ensimmäiseen koululaisjoukkoon, joka oli opettajansa johdolla tulossa samoille laduille. Kun saavuin virallista latua edeltävälle peltoaukealle, siellä vasta olikin kuhinaa. Ainakin 30 alle 10-vuotiasta hiihti ja osa hihkui riemusta, kun laskivat loivaa mäkeä.

Kun saavuin ylös varsinaiselle hiihtoladulle laskiaisruuhka jatkui. Ainkain kaksi koululaisryhmää joko kiersivät lenkkiä tai laskivat melkoisen jyrkkää mäkeä. Sieltä tulla viiletti alas mm. muslimityttö ilman sauvoja, niin että huivi vain liehui. Toinen muslimityttö hiihti pitkä hame yllä, mutta eteenpäin vaan mentiin. Ladulla ohitin äidin ja alle kouluikäisen lapsen. Kun pikkutyttö ohitti kolme pikkuista koulupoikaa, yksi heistä sanoi: "Kattokaa, toi pikkunen on ihan ihmehiihtäjä!". Niinpä olikin, vauhti oli huima ja tekniikka hallussa.

Oli siellä ladulla useampi eläkeläisten heimoonkin kuuluva, joista osa lapsenlapsensa kanssa. Paluumatkalla ohitin vielä pulkkamäen, jossa  ilo oli ylimmillään ja riemunkiljahdukset korviaahuumaavia.

Puolentoista tunnin hiihtolenkin jälkeen tunsin iloa monesta asiasta; hiihtoharrastuksen elpymisestä ja monikulttuuristumisesta,  liikunnan tuomasta hyvänolon tunteesta ja ennen kaikkea siitä, että kotikaupunkini Turku järjestää monipuolisia liikuntamahdollisuuksia. Niiden käyttäminen on vain lasten vanhemmista tai meistä varttuneemmista itsestä kiinni - oli sitten laskiainen tai ihan vaan tavallinen päivä. 

Uudet valtuutetut - uudet ideat!?

Työnsä aloittavat kunnanvaltuutetut ovat tiukan paikan edessä. Varsinkin ensikertalaiset haluavat varmaan edistää, kehittää, parantaa, lisätä eri tavoin kuntalaisten hyvinvointia. Perehdyttämis- ja koulutustilaisuuksissa heille on lyöty eteen kuitenkin sellaiset rätingit ja talousluvut, että hirvittää ja seinä tuntuu tulevan vastaan heti alkumetreillä. Mutta Tuntemattoman sotilaan opein, tuleen ei saa jäädä makaamaan.

Kuntien luottamushenkilö- ja virkamiesjohdolla onkin haastava tehtävä pistää luovuus liikkeelle ja hoitaa strategia- ja taloussuunnitteluprosessi niin, että uudet ideat, hullutkin, käydään läpi. Liikkeelle pitää lähteä muutamasta keskeisestä tavoitteesta ja katsoa,  mitä niiden toteuttaminen edellyttää eri sektoreilta ja toimijoilta. Pahin virhe, mikä voidaan tehdä, on edetä hallinnonala kerrallaan, jolloin hallinnon siilojen yli ei osata nähdä, että yhden siilon sisällä vallitsevaan ongelmaan parhaat ratkaisut löytyvätkin toisesta siilosta.

Väsyksiin asti mutta perustellusti on toistettu ennaltaehkäisyn, varhaisen tuen ja puuttmisen sekä terveyden edistämisen tärkeyttä. Nyt on taas kerran h-hetki siirtyä sanoista tekoihin. Katsoa, että neuvola- ja kouluterveydenhoito toimii, jotta ongelmat havaitaan ajoissa. Varmistaa, että rakennettu ympäristö takaa esteettömän ja turvallisen liikkumisen vauvasta vaariin. Laittaa koulupihat välituntiliikuntaa edistävään kuntoon. Solmia kumppanuuksia järjestökentän kanssa ja tukea vapaaehtoistyön edellytyksiä. Kysyä kaupunkilaisilta, asiakkailta ja työntekijöiltä ideoita, toiveita ja tarpeita.

Kaikki turhat byrokratian kiemurat on oikaistava ja rakennettava luottamusta ja sitoutumista hyvällä johtamisella ja vallan ja vastuun tarkoituksenmukaisella jakamisella. Elinkeinoelämää koskeva palvelujärjestelmä pitää trimmata joustavaksi ja nopealiikkeiseksi. Listan jatkaminen onkin uusien valtuutettujen tehtävä, koska itse taidan toistaa - itseäni.
.

Uusi vuosi - enemmän vastuuta ja välittämistä

Harmaana ja loskaisena uudenvuodenpäivänä vääntäydyin sauvakävelylle. Sulaneen lumen alta paljastui massoittain rakettien pakkauksia ja ja muita jäänteitä, siellä täällä mäyräkoiran kuoria ja tyhjiä oluttölkkejä. Kävelyteiden varsilla taas oli erivärisiä koirankakkakasoja, joita jotkut onnettomat olivat saaneet kengänpohjiinsa - siinäpä mukava tuliainen kotieteiseen.
Kyllä pisti harmittamaan. Ei taivu Suomen nuorison eikä vähän varttuneemmankaan väen selkä korjaamaan roskiaan ja lemmikkiensä jätöksiä. Ajatelleaanko, että ne vain itsekseen häviävät vai ajatellaanko ylipäätään yhtään mitään. Vaikkei edes välitettäisi muista, eikö itselläkin olisi mukavampaa kuljeskella ympäristössä, joka olisi siisti ja roskaton. Vai eikö vaan millään ole mitään väliä eli evvk.
Nämä ilmiöt eivät nyt suoranaista varaa tai haittaa aiheuta, mutta ne kertovat vakavasta asennevammasta, joka ulottuu paljon laveammalle käytöstapoihin ja toisista välittämiseen ja heijastavat yhteisvastuun puutostautia.
Presidenttimmekin uuden vuoden puheessaan peräänkuulutti, voisimmeko itse kukin kohdallamme miettiä, mitä minä voisin tehdä yhteiseksi ja lähimmäistemme hyväksi. Pienelläkin vaivannäöllä saataisiin yhdessä jo paljon aikaan. Mitäpä jos tämä vuosi olisikin kvek - kyllä vois enemmän kiinnostaa - vuosi.