Uudet valtuutetut - uudet ideat!?

Työnsä aloittavat kunnanvaltuutetut ovat tiukan paikan edessä. Varsinkin ensikertalaiset haluavat varmaan edistää, kehittää, parantaa, lisätä eri tavoin kuntalaisten hyvinvointia. Perehdyttämis- ja koulutustilaisuuksissa heille on lyöty eteen kuitenkin sellaiset rätingit ja talousluvut, että hirvittää ja seinä tuntuu tulevan vastaan heti alkumetreillä. Mutta Tuntemattoman sotilaan opein, tuleen ei saa jäädä makaamaan.

Kuntien luottamushenkilö- ja virkamiesjohdolla onkin haastava tehtävä pistää luovuus liikkeelle ja hoitaa strategia- ja taloussuunnitteluprosessi niin, että uudet ideat, hullutkin, käydään läpi. Liikkeelle pitää lähteä muutamasta keskeisestä tavoitteesta ja katsoa,  mitä niiden toteuttaminen edellyttää eri sektoreilta ja toimijoilta. Pahin virhe, mikä voidaan tehdä, on edetä hallinnonala kerrallaan, jolloin hallinnon siilojen yli ei osata nähdä, että yhden siilon sisällä vallitsevaan ongelmaan parhaat ratkaisut löytyvätkin toisesta siilosta.

Väsyksiin asti mutta perustellusti on toistettu ennaltaehkäisyn, varhaisen tuen ja puuttmisen sekä terveyden edistämisen tärkeyttä. Nyt on taas kerran h-hetki siirtyä sanoista tekoihin. Katsoa, että neuvola- ja kouluterveydenhoito toimii, jotta ongelmat havaitaan ajoissa. Varmistaa, että rakennettu ympäristö takaa esteettömän ja turvallisen liikkumisen vauvasta vaariin. Laittaa koulupihat välituntiliikuntaa edistävään kuntoon. Solmia kumppanuuksia järjestökentän kanssa ja tukea vapaaehtoistyön edellytyksiä. Kysyä kaupunkilaisilta, asiakkailta ja työntekijöiltä ideoita, toiveita ja tarpeita.

Kaikki turhat byrokratian kiemurat on oikaistava ja rakennettava luottamusta ja sitoutumista hyvällä johtamisella ja vallan ja vastuun tarkoituksenmukaisella jakamisella. Elinkeinoelämää koskeva palvelujärjestelmä pitää trimmata joustavaksi ja nopealiikkeiseksi. Listan jatkaminen onkin uusien valtuutettujen tehtävä, koska itse taidan toistaa - itseäni.
.

Uusi vuosi - enemmän vastuuta ja välittämistä

Harmaana ja loskaisena uudenvuodenpäivänä vääntäydyin sauvakävelylle. Sulaneen lumen alta paljastui massoittain rakettien pakkauksia ja ja muita jäänteitä, siellä täällä mäyräkoiran kuoria ja tyhjiä oluttölkkejä. Kävelyteiden varsilla taas oli erivärisiä koirankakkakasoja, joita jotkut onnettomat olivat saaneet kengänpohjiinsa - siinäpä mukava tuliainen kotieteiseen.
Kyllä pisti harmittamaan. Ei taivu Suomen nuorison eikä vähän varttuneemmankaan väen selkä korjaamaan roskiaan ja lemmikkiensä jätöksiä. Ajatelleaanko, että ne vain itsekseen häviävät vai ajatellaanko ylipäätään yhtään mitään. Vaikkei edes välitettäisi muista, eikö itselläkin olisi mukavampaa kuljeskella ympäristössä, joka olisi siisti ja roskaton. Vai eikö vaan millään ole mitään väliä eli evvk.
Nämä ilmiöt eivät nyt suoranaista varaa tai haittaa aiheuta, mutta ne kertovat vakavasta asennevammasta, joka ulottuu paljon laveammalle käytöstapoihin ja toisista välittämiseen ja heijastavat yhteisvastuun puutostautia.
Presidenttimmekin uuden vuoden puheessaan peräänkuulutti, voisimmeko itse kukin kohdallamme miettiä, mitä minä voisin tehdä yhteiseksi ja lähimmäistemme hyväksi. Pienelläkin vaivannäöllä saataisiin yhdessä jo paljon aikaan. Mitäpä jos tämä vuosi olisikin kvek - kyllä vois enemmän kiinnostaa - vuosi.